Matka Suomeen oli maailman oudoin. Oudompi, kuin matka Australiaan. Maailman kamalin tunne, kun joutu sanoo hyvästit ihmisille, joihin ehti tutustua vuoden aikana..
Lentokentälle lähdettiin aamulla 30.4. Mukana olivat mun hostisä,-äiti sekä -veli. Oli outoa sanoa hyvästit kotisuburbille ja ylipäätä Melbournelle. Kotona oli outoa syödä viimenen ''toasted sandwich'' lounaaksi. Oli outoa katsoa omaa tyhjää huonetta, jossa oli kuukausia asunut. Ennen kaikkea oli outoa tietää, että aika oli lähteä. Paluuta saisi odottaa ainakin muutaman vuoden. Matkalaukku makasi lattialla. Pian se siirtyikin hostien autoon.
Automatkalla katoin ympäriinsä. Viimeisen kerran näin kotirannan, naapurisuburbit, lähikuppilat ja -kaupat, joissa tuli usein käytyä. Tuntui käsittämättömälle, että nyt kaikki on ohi. Enää ei ole edessä ihania reissuja kavereiden kanssa Southlandin kauppakeskukseen, Melbournen kaupungille..
Enää ei hölötetä englanniksi arkena..
Suomeen paluussa on hirvee hyviä puolia, mutta Australiaa tulee todella ikävä.
2 suomivaihtaria, 2 ruotsivaihtaria. Kotiinpaluu edessäLentokentällä oli useita vaihtareita. Mun 2.-hostperhe tuli myös hyvästelemää mut. Mukana olivat exhostäiti sekä kaks exhostsiskoa. Ne anto mulle sulosen pienen lahjan: Australia-korun.
Tuli juteltua niitä näitä. Aika kulu tosiaan liian nopeaa. Pian alko ihmisii päästä lentokoneesee. Mä istuin hostien kanssa, kunnes tuli ''Final call'' lennolle. Oli tosi haikeet fiilikset siinä, ku piti sanoa OIKEASTi ''heippa''. Me ei nähtäis seuraavana päivänä. Ehkä joskus tulevaisuudessa, muttei lähiaikoina. Sähköposti ja Skype ei korvaa kaikkea. Ieuan, mun pikkuhostveli on niin sulonen ja tuli hoidettua sitä niin paljon. Oli niin kamalaa jättää se, ku se ei koskaan tule muistamaan mua. Se on liian pieni. Just ku se oppi mun nimen.
Lopulta mun piti sanoo hyvästit. Heilutella, skannata lentoliput.. Oli sitte tosi haikeeta, ku olinkin jo istumassa koneessa.
Goodbye host brother (Melbourne)
Meijän eka lento oli ollu Qantasilla. Seuraavat kaks lentoa olis Etihad Airways'lla ja kotimaisesti viimenen lento Finskillä.
Sydney Airport
Abu dhabi Airport
Sydneyssä aika riens. Löydettii itsemme viimesten Tim Tam-ostosten ja Aussikarkkiostosten jälkeen juoksemassa lähtöportille. Matkatavaraa oli niin paljon, ettei niitä todellakaan saatu tungettua jalkatilaan tai saatika kaikkia laukkuja matkatavarahyllyille. Etihad oli edelleen hyvä kone.
Ruokalistat&kaikki. Lento kesti 15h. Lennettiin Abu Dhabiin, jossa oltiin muutama tunti. Lähinnä datausta.
Loppuen lopuksi lähdettiin pian lähtöportille, ja kohti Eurooppaa.
Lontoossa: Venla, Maija, Lotta, minä
Euroopassa eli Lontoossa oltiin seittemän tunnin jälkee. Lontoossa kuultiin jo suomalaisia ihmisiä. Oli hirven outo fiilis. Alko jo tulla kotosampi olo. Lähtöportilla oli suomalaisia joka puolella. Maailman oudoin tunne!! Oli hassua, ku suomalaiset paluumatkalla lomilta/bisnessmatkoilta. Finskin koneessa saatiin Fazerin suklaakarkit. Maistu hassulle. Lennot oli väsyttävän pitkät. Kuitenkin täytyy sanoa, että lennot meni nopeemmin mitä menomatkalla Australiaan. Miksiköhän?Helsinki-Vantaalla oli oudot fiilikset. Saatiin matkalaukut suht.nopeasti. Onneksi olivat turvallisesti päässeet Sydneystä Helsinkiin. Kuullu kauhutarinoita, että matkalaukut kateissa. Mua jännitti hirveenä.
Nähtiin omat porukat. Ne otti musta kuvan (Julkaisukelvoton). Oli maailman oudointa nähdä OMA perhe.
Kentällä oli myös kaks hyvää kaveria. Ei jotenki pystynyt käsittää: Ei hitto, mä oon kotona. OLi jotenki sekava olo. Oli niin outoa. Me vaa lähettiin viemää mun matkatavaroita autoo, ajettii tuttua moottoritietä pitkin. Ilma oli viileä. Viikonlopuks luvattu räntää. Oli outoa, ku piti seurata Suomen säätiedotuksia.. Vihdoin oltii kotona ja siellä oli vastassa yllätys <3
Näin normaalistfi Suomeen. Koto-Mäntsälässä oltiin klo 1 aamulla...
MÄ OON SUOMESSA HEI!
-Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti