Ku kaveri lähti Melbournesta, alko hervoton pakkailu. Tajusin siinä vaiheessa, miten vaikeeta & stressaavaa se tulee olemaan. Semmosia oli muutama päivä. Tuli käytyä ihmisten kanssa Queen Vic Marketissa markkinoilla,Southlandin kauppakeskuksessa & semmosta pikkusälää. Pakkailu oli lähinnä jokapäivänen.
Tiistaina toinen vaihtari (Saksa) kävi meillä.
Hillitysti tuli juhlittua mun kotiilähtöö jep. Meil oli ekana illallinen alkupaloineen, pääruokineen &jälkiruokineen. Oli kyllä kaverit ylittänyt itsensä. Oli ihana ilta!! Tuli sanottua goodbyes suurimmalle osalle Aussi-kavereista, koska tuleva viikko oli niin kiireinen !! Valitettavasti >>:
Alkupalaks meillä oli leipää tomaatilla & sipulilla,
pääruoaks enchiladat eli tortillan tapaset täytetyt lätyt.
Jälkiruuaks oli sitte suklainen mokkapalan tapanen leivos brownie jäätelön kera..
Gabby & sen poikaystävä Will olivat pistäät parhaansa peliin! :)
Pakkaus oli maailman ärsyttävintä. Heitin vanhoja vaatteita roskiin asti ja yritin punnita matkalaukkua. Loppuenlopuksi sain tuliaiset sekä vaatteet matkalaukkuun, enkä päätynyt laittamaan yhtää vaatepakettia postista. Tuli halvemmaks . Laukku oli sunnuntaina 22.9-23kg mun vaa'an mukaan. Thank god for that!! 23KG rajana & vaatteita meni roskikseen, kierrätykseen yms... Jouduin jättämään taakse paljon saamiaini joululahjoja. Ei siinä.
Vika viikko oli maailman oudoin! Ei sitä voi sanoin kuvailla. Se oli liianki tavallinen. Pakkaus oli ainoa ''epänormaali'' asia ja fakta, että tiesin lähteväni kotiin niinkin pian kuin muutamien päivien takia. Hostit oli töissä & koulukaverit koulussa, ni mulla ei niin kamalasti ollut mitään tekemistä. Lisäksi vaihtarikaveri Riina ei nyt suunnitelmista huolimatta voinutkaan tulla meille . Onneks Maija oli meillä viimeviikolla ni jotain mukavaa tapahtu :) Oli jotenki ''epätodellinen'' olo. Ihanku oisin menossa taas pitkälle reissulle & tulossa pian takas. Ainaki tiedän, että Australia on mun toinen koti Suomen lisäksi. Toinen niistä parhaimmista & rakkaimmista... <3
Tuli semmonen ''viimehetken'' paniikki. Pakko oli valokuvata tätä ''esikaupunkialuetta'' , missä oon asunut nyt. Pakko oli lähteä Harryn kanssa pitkälle lenkille & käydä viemässä sitä koiraa ulos mahdollisimman paljon. Ieaun-pikkuhostveljeäki käytin leikkipuistossa ja laitoin pikkusen nukkumaan mahdollisimman useaan otteeseen. onhan se mun pikkuveli, vaikka joudutaankin olla näkemättä! Täytyy sanoa, että se on Australiassa yks niitä rakkaimpia ihmisiä myös!! Se kutsuu mua ''äidiksi'' ja kuvittelee, että oon sen isosisko. Se on hauskaa, hostäitiki sano et on tosi hassua, miten kiintynyt se on muhun!
Oli pakko myös käydä Southlandissa. Southlandin reissu oli viimeinen. Oli haikeeta. Tottunu monta kertaa viikos käydä Southlandin kauppakeskuksessa bussilla joko vaa kiertelemässä, elokuvissa tai shoppailemassa. Nyt Southland ja Melbournen kaupunki muuttuukin Jumboksi, Kampiksi, Itikseksi tms. Aina tottunut ostamaa jotain halpoja liikkahousuja, ihan hianojakin paitoja K-martista ja Big W:sta, jotka ovat siis Australian Robbareita , tosin hienommilla vaatteilla. Tai vaatekaupat kuten Jay Jays , Supre yms vaihtuu Gina Tricotiin, H&M:ään yms. Tommoset pikkuasiatki ihmetyttää jo nyt.
Sää vikalla viikolla oli suoraan sanottuna masentava. Vettä tuli ihan sikana & ilta pimeni jo kuuden aikaan. Kylmä oli. Onneks mun hosteilla on mahtavan hyvä lämmitys, mitä en ole muissa olleissani Aussitaloissa kohdannut oikeastaan. Pimeys & hirvee sade teki niin järkyttävän stressin. Oli semmonen olo, et vois arskaa paistaa koko vikan viikon ja olla kuuma. Toiveisiini ei vastattu.
Päivät kuluivat, Laura tuli meille vikana päivänä kylään ja hyvästelemään. Muut hyvästelin jo tiistaina. Me syötiin Scones eli Australian pullia kermalla & hillolla. Pulla on paljon sokerisempaa ja siinä on enemmän voita, kuin sconesissa on. Nameja ovat!
Päivä Lauran kanssa oli mukava. Ei me ihmeempiä puuhailtu. Mun vikana päivänä oli muutenki kauhee stressi kaiken kanssa. Hosteilla oli perheystäviä kylässä. Mun viimeinen päivä, kun täällä on vieraita, mun viimeinen päivä kun nautin ateriasta hostien kanssa, mun viimeinen päivä kun voin sanoa hostien kotia omaksenikin...
Maailman oudointa ikinä. Sitä ei voi sanoin kuvailla!
Lauran lähdettyä jatkoin ja jatkoin pakkailua yms. Hostienkin tutut lähtivät suht. samoihin aikoihin tai jopa aikasemminkin. Hostäiti järjesti herkullisen ''viimeisen illallisen'' mulle. Pääruokana oli lihaa & juustomössöä. Joka sit on tajuttoman herkullista! Jälkkäriksi oli keitetty päärynä, jäätelöä & karamellikastiketta. Oli sen makusta, että tunne oli ku ravintolassa. Mun hostäiti on niin mahtava kokki. Sehän toimi kokkina pitkän aikaa (; Joka ilta siis sai ravintolatasosta ruokaa..
Vika ilta tuntu vaa oudoista oudommalta. Vein Ieuanin nukkumaan vikana iltana. Se itki ja oli vaikee saada uneen, mutta toisaalta olihan se vika ilta & päädyin nukuttamaan Ieaunin sitten nojatuolilla. Pikkunen nukahti lopulta mun käsivarsille. Sitte se taas heräs & lopulta nukahti omaan kehtoonsa. Vikana iltana päädyin tekemään check-inin netissä kavereiden kanssa ja saatiin tulostettua vierekkäiset paikat ensimmäiselle lennolle. Käsittämättöntä. Tulostettiin liput vikalle lennolle. Hostvanhemmille kirjotin mun Skype-osoitteen. Lopulta tein yöpakkauksia kiireellä ja sitte siitä nukkumaa.!!
Mitä elämä tua tullessaan?
-Emilia
